Mikä on putken taontatekniikan historiallinen kehitysprosessi?

Putkien liitososien taontatekniikan historia on hyvin pitkä, ja sen ydinajatus voidaan jäljittää neoliittiseen aikaan, jolloin ihmiset alkoivat käyttää metalleja.
Vaihe yksi: Muinainen käsintaonta
Neoliittisen ajan lopusta noin vuoteen 2000 eaa. Kiina oli jo käyttänyt kylmätaontatekniikoita työkalujen valmistukseen. Luonnonmetallien, kuten punaisen kuparin ja meteoriraudan, vasarointi käsin työkalujen ja aseiden luomiseksi oli alkeellisin plastisen muodonmuutoksen muoto.
Vaihe kaksi: Mekaanisen voiman käyttöönotto
1300-luvun jälkeen pudotusvasaroiden käyttämiseen käytettiin eläinvoimaa ja vesivoimaa.
Vuonna 1842 keksittiin ensimmäinen höyryvasara Isossa-Britanniassa, mikä merkitsi takomisen siirtymistä moottorikäyttöisten koneiden aikakauteen.
Voimanlähde kehittyi ihmisvoimasta luonnonvoimiin ja höyryvoimaan, mikä paransi merkittävästi taontakykyä.
Kolmas vaihe: Nykyaikaisten taontatekniikoiden muodostuminen ja kehittäminen
1800-luvun loppuun mennessä oli vakiintunut nykyaikaisten takomokoneiden peruskategoriat (kuten höyryvasarat ja puristimet).
1800-luvun puolivälissä ja lopulla Mannesmannin veljekset keksivät vinon valssaamisen lävistysmenetelmän, joka edisti saumattomien teräsputkien ja muiden putkiliittimien tuotantoa.
1900-luvun alussa kuumamuovaus kehittyi nopeasti vastaamaan autoteollisuuden vaatimuksiin.
1900-luvun puolivälissä tehokkaat ja tarkat prosessit, kuten kylmätaonta ja tarkkuustaonta, otettiin laajalti käyttöön.
Mekanisoinnin ja automatisoinnin aste lisääntyi; syntyi erikoistuneita prosesseja (kuten putkiliittimien vino valssauslävistys); ja alettiin pyrkiä löytämään tarkkoja, tehokkaita ja minimaalisesti leikkaavia prosessointimenetelmiä.
Neljäs vaihe: Nykyaikainen tarkkuus ja automaatio
1900-luvun puolivälistä nykypäivään, nykyiset kehityssuunnat.
Tietokone- ja automaatioteknologioiden syvällinen soveltaminen; uusien prosessien, kuten tarkkuustakomisen ja isotermisen takomisen, kehittäminen; joustavan valmistuksen tavoittelu monilaji- ja piensarjatuotannon mahdollistamiseksi.